Se oli siinä

Moi,

Nyt on kotiin palattu viime viikolla. Ikävä Kaliforniaa on kova. Olen viettelemässä juhannusta perheen kanssa mökillä ja varsinkin tämä harvinaisen kylmä ja sateinen ilma masentaa ja aiheuttavaa ikävää. Hostperhettä ja ystäviä on myös iso ikävä. On vaikea hyväksyä se totuus, että elämä vaihtarina on nyt ohi.

Kotilennot menivät hyvin siitä huolimatta, että matkalaukut jäivät Lontooseen ja sain ne vasta seuraavana päivänä kotiinpaluun jälkeen. Kun lähdettiin Washingtonista, ajettiin viiden osavaltion lävitse, syötiin Philadelphiassa lounasta ja saavuttiin New Yorkin JFKlle ja siellä meillä oli kauan aikaa ennen kuin lento lähti. Ostin suositun kirjan "The Fault In Our Start" ja sen parissa aika kului vaikka ei wifiä ollutkaan. Lontoossa vain kiirehdin seuraavalle lennolle, joka suuntasi Suomeen. Mulla oli semmoinen olo, että en halunnut kuulla Suomea tai kohdata sitä kylmää ilmaa, vaikka olinkin innoissani siitä, että Helsingissä on perhe vastassa lentokentällä. Oikeen minkäänlaista jetlagia en kohdannut. Perheen näkeminen jännitti ja loppuaika kului lennolla hitaasti. Sitten kun oli lentokenttähalit halattu ja lähdettiin autolle, niin oli kieltämättä sen kaltainen olo, etten ikinä ollut ollutkaan poissa. Tuntui, kun normaalisti ruokakaupasta palattaisiin, koska paljon mikään ei ollut radikaalisti muuttunut. Meillä oli paljon puhuttavaa kun grillattiin illalla päivällistä ja oli kivaa saada oma huone takaisin. Suomea oli vaikea puhua, täytyi miettiä paljon ja käänsin englanninkielisiä sanontoja hassusti suomeksi. Ei vaan tullut sanoja mieleen! Kavereita on ollut myös kiva tavata. Meillä on ollut paljon keskusteltavaa myös kavereiden kanssa, joista monet mielellään kuulevat kokemuksestani. Suomen valoisuuteen yöllä oli myöskin vaikeaa tulla, koska ei tunnu siltä, että pitäisi mennä nukkumaan...

Tuntuu ruskettuneelta! 

Kavereiden kanssa syömässä :)

Americaaaaaaaa

Sopeutumiseen tulee varmasti menemään aikaa pari kuukautta. Ajattelin, että haluan pitää vaihtovuodesta tulleen kielitaidon, joten päätin vaihtaa englannin kieliseen kouluun. Se sinäänsä helpottaa, niin saa vähän niin kuin semmoisen uuden alun eikä tarvitse startata kavereita vuoden jäljessä omassa koulussa.

Sister <3 Reunited!

Toivotaan, että ilmat paranee täällä, niin vähän tulisi varmaankin parempi mieli sen johdosta. Ei tämä tunnu kesältä! Olen kavereihin pitänyt yhteyttä Kaliforniassa ja niin aion myöskin tehdä myöhemminkin. Sieltä saadut snapchatit siitä täydellisestä ilmasta ovat katkeran ihania…

Alcatrazista paenneet!

Tuleville vaihtareille voisin antaa pari vinkkiä tähän loppuun! Ensinäkin kannattaa ottaa mukaan oman koulun värien värinen paita, koska se oli kiva kun oli semmoinen mukana, niin pystyi sen aina pukemaan teeman mukaisina päivinä. Sen lisäksi kannattaa opetella tavaamaan nimensä todella sujuvasti, koska sitä siellä tarvitaan. Sen lisäksi kannattaa vain nauttia koska sitä ei ymmärrä kuinka nopeasti se vuosi menee ennen kuin se on ohi… Ja tsemppiä uusille vaihtareille lähtöön!

Nyt taitaa blogin pitäminen loppua tähän, eli kiitos kaikille lukijoille! Mä koitan tästä nyt sopeutua takaisin tänne Suomeen!
<3- Katja

Goodbyes and Year End Camp, Washington DC

Goodbye California! :(

Lähtöpäivä oli yksi vaikeimmista päivistä ikinä. En olisi ikinä osannut arvata, että se on paljon vaikeampaa lähteä takaisin Suomeen kuin pois Suomesta.

Viimeisen päivän Kaliforniassa vietin ensin Shannonin talolla kavereiden kanssa hengaillessa ja sieltä lähdettiin Hawaian barbequeen syömään Troyn kanssa ja haettiin siinä myös Starbucksia. Siinä oli jo todella vaikeaa sanoa heipat Sahnnonille, koska hän on yksi parhaista kavereistani. Siitä kävästiin meidän talolla ja viimeistelin pakkaamisen. Kivat matkalaukut kun painavat 50 ja 70 puntaa. Sitten mentiin viettämään loppuaika Troyn talolle. Katseltiin leffoja koko yö ja nukahdettiin, joten meni vähän myöhäseksi kotiin palaaminen. Sain hänen perheeltään läksiäislahjaksi ihanan tilkkupeiton! Tultiin takaisin meidän talolle yöllä joskus puoli neljän aikoihin ja istuttiin autossa odottamassa, että joku heräisi, koska ovi oli lukittuna eikä haluttu herättää ketään… hahaha, se oli pelottavaa. Sitten viimeinkin neljän aikoihin porukat heräsivät ja sitten laitettiin kamat kasaan ja suunnattiin lentokentälle. Sanoin siinä heipat hostisälle, jolle ei ollut autossa tilaa. Oli niin epätodellinen olo. En vielä tajunnut että olen lähdössä. Olin ihan pihalla ja väsynyt. Sitten mentiin matkalla sanomaan heipat hostsiskolle ja hänen poikaystävälleen, joille ei myöskään ollut tilaa autossa. Se oli vaikeaa ja haikeaa… Siitä se itkeminen alkoi tai jatkui oikeastaan. Sieltä suunnattiin lentokentälle ja jouduin jonottamaan melko pitkään jotta sain matkatavarat pudotettua.

I love you!!!!

Sitten mentiin yläkertaan ja siinä tuli turvatarkastus vastaan ja se oli ihan hirveetä. Mulle tulee ihan hirveen surullinen olo kun koitan kirjoittaa siitä, mutta kai se on pakko. Mua olivat siis saattamassa kentällä mun hostäiti, hostveli, hänen tyttöystävänsä, Mimi, Geraldine ja Troy. Itkin ihan hirveen paljon ja se oli törkeen vaikeeta kävellä pois heidän luotaan. Siellä he seisoivat rivissä vilkuttelemassa kun menin turvatarkastukseen. Sen jälkeen käännyin heidän luokseen viimeistä kertaa, vilkutin ja annoin lentopusun ja sitten kun en enää nähnyt heitä, niin aloin itkemään kahta kauheammin. Kävelin lähes suoraan lentokoneeseen ja kaikki varmaan luulivat, että joku on kuollut kun olin niin surullinen!! Lennolla, joka lähti 6.50 San Josen lentoasemalta oli surullista nähdä taakse jäävä Kalifornia. Ihmettelin vain, että miten tämä aika voi mennä niin nopeasti. Tuntui, että mun elämä on nyt täällä ja nyt menetän kaiken, mun on jätettävä kaikki taakse ja alotettava taas alusta. Kuulostaa varmasti tosi dramaattiselta, mutta siltä se tuntui suoraan sanottuna. Onneksi lentokoneessa nukahdin ja sitten heräsin ja nukahdin taas ja toisen kerran heräsin kun lentokoneen pyörät osuivat kiitorataan. Olin saapunut Coloradoon, Denverin lentoasemalle.

Jo se pilvinen sää oli masentava. Takaisin Kaliforniaan, kiitos! Sain wifin käyttöön ja Kalifornian ihmisten lisäksi aloin viestitellä siskolleni, joka oli järkevä veto koska siitä tuli parempi olo. Kohta jo näen hänet! Tulihan siinä vähäsen kentälläkin itkettyä kuitenkin… Hain lounaaksi jogurttia ja siinä taittui kätevästi puolentoista tunnin layover. Seuraavalla lennolla tein saman kuin ensimmäiselläkin eli itkin ja nukuin. Tilkkupeitto piti lämpimänä ja noin kolmen ja puolen tunnin lennon päätteeksi laskeuduimme Washington DC:seen. Mulla on ollut flunssa, joka on vaan pahentunut ja toinen lento oli korville tuskaa. Perillä kentällä hain mun jättisuuret matkalaukut ja viimeinkin löysin mun vaihtarijärjestön työntekijän joka saattoi mut kentällä minibussiin, joka vei mut hotellille.

Hotellille saavuttuani sain taas Internetin toimimaan. Vihdoinkin oli vähäsen parempi olo. Meillä oli "leiritapaaminen" seitsemältä ja saavuin vajaa puolisen tuntia aikaisemmin hotellille. Se meinasi mennä jo tosi noloksi, kun avasin mun kaverini snap chatin, missä hän itki ja hän sanoi, että hänellä on mua ikävä, joten taas alkoi ihan hirveä kyyneleiden virtaus. Sitten piti ryhdistäytyä ja lähteä tapaamiseen. Siinä myös vähäsen Starbucksia hain "päivälliseksi" ja illalla olo selkeästi helpottui kun skypettelin Troylle reilut pari tuntia! Kolmen tunnin aikaero oli tosi ihana kun sain mennä nukkumaan vähän niin kuin aikaisemmin. Nukuinpahan hyvin sen yön!

Perjantai oli päivä pääkaupungissa, Washington DCssä. On myönnettävä, että tuntui todella turhauttavalta ja olisin vain halunnut mennä kotiin. En oikeen halunnut puhua kenellekkään ja tuntui, että haluan mulle tärkeitä ihmisiä lähelleni. Päivä alkoi hyvällä aamiaisella ja sen jälkeen lähdettiin kiertämään kaupunkia bussilla kello 9.15.

Ties milloin oon viimeksi syönyt puuroa!!

Ruotsalainen ja norjalainen huonekaverit.

Ensin mentiin Valkoiselle Talolle. Obama oli kotona vaikka lähtikin myöhemmin, joka esti meidän oääsemisen yhteen puistoon. Aina kun hän lähtee niin paikalle lentää vähintään kaksi helikopteria jottei kukaan tasan tarkalleen tiedä missä helikopterissa hän on. 

The back side

Sitten kierreltiin monia monumentteja ja muita. Selkeästi huomasi kuinka ilmasto on todella kostea ja kaikki niin vihreää. Jopa minä flunssaisella nenälläni pystyin nuuhkimaan vuoden takaa tuttuja kesän ja kukkien tuoksuja. Kaupunki on jotenkin erilainen, en tiedä olisiko hienostunut oikea sana sitä kuvailemaan. Pukuihin pukeutuneita businessmiehiä ja ihmisiä muutenkin tyylikkäissä vaatteissa kävelee jatkuvasti vastaan ja kaikkialla on tärkeitä rakennuksia, museoja, patsaita ja monumentteja. Laitan tähän kierrokselta kuvia, koska en oikeen tiedä mitä kirjottaisin...

Tuo tornin näköinen on Washington Monument. Sitä alettiin rakentaa aikoja sitten tietystä kivestä, mutta sitten huomattiinkin, että kivi jota käytettiin oli liian kallista. Siitä johtuen kivi vaihtuu noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Torni rakennettiin valmiiksi noin 25 vuotta ensimmäisen kolmanneksen rakentamisen jälkeen kun sen aikainen presidentti kyllästyi katselemaan keskeneräistä monumenttia valkoisen talon ikkunatsa.

Take me back!!!!! <3

Siinä tuli yhtäkkiä todella kuuma ja sitten syötiin jäätelöt, käytiin taas monumentilla ja sitten alkoi ihan hirveä sade ja tuli taas ikävä Kaliforniaa…

Kykittiin suojassa hetki, kunnes lähdettiin bussillamme ostoskeskukselle loppuajaksi. Syötiin ranskalaisessa kahvilassa hyvää ruokaa ja tein vielä viimeiset shoppailut Amerikassa, mikä ei kyllä järkevää ollut kun ei tilaa ole matkalaukuissa yhtään mutta oh well...

My addiction <3

Päivän mittaan siinä tuli semmoinen olo, että haluan jo lähteä. Haluan jo nähdä perheeni vastassa minua lentokentällä. Mulla oli ikävä Kaliforniaa, mutta toisaalta kierros auttoi saamaan ajatuksia muualle ja päivä sitten olikin kiva. Ehkä tämä leiri ei ollutkaan ihan niin huono juttu kuin miltä se aluksi tuntui, koska en olisi halunnut mennä kotiin niin masentuneena kuin tulin tänne. Nyt on Washington DC pikaisesti nähty ja huomenna alkaa se lopullinen kotimatka. Aamulla meillä on vielä tapaaminen yhdeksän aikaan aamulla ja sitten kymmeneltä lähtee bussi. Kuuden tunnin bussimatka New Yorkiin aloittaa pitkän kotimatkan. Kymmenen aikoihin illalla koneeni starttaa kohti Lontoota ja sieltä sitten parin tunnin odottelun jälkeen lähtee kone kotisuomeen. Uskomatonta. Nähdään huomenna Suomi.

<3- Katja

Viimeiset päivät Kaliforniassa

Moi,

Täällä mä nyt kirjoittelen viimeistä postausta täältä Kaliforniasta. En oikeen vielä miellä sitä, että ensi yönä ennen vittä on lähtö lentokentälle. Pitää vielä viimeistellä pakkaaminen ja sitten olen valmis lähtemään. Mulla on Washington DCssä lyhyt leiri, mutta musta nyt on alkanut tuntua, että haluaisin mennä vaan suoraan kotiin vaikka se kaupunki onkin kiva nähdä… Tulee varmasti niin orpo olo.

Viime postauksessani jäin siis lauantaihin. Herättyäni siinä pakkailin ja en pikeestaan paljoa tehnyt kunnes menin kahtiin valmistujaisiin. Ensimmäisiin menin mun perheen kanssa ja sieltä sitten vähän ajan päästä toisiin juhliin, jotka olivat mun kaverin, Ashleyn juhlat.

Nomnomnom!

Lauantai illalla hengailin Troyn kanssa ja katsottiin leffoja, esim The Simpsons Movie, jonka Mimi mulle hankki! :)

Sunnuntaina mulla ja Mimillä oli midän omat juhlat. Ne olivat läksiäiset ja mun graduation juhlat. Lilluttiin ja pelailtiin altaassa, syötiin hamppareita ja jälkkäriä. Oli tosi kivat juhlat ja ihanaa kun mun hostperhe panosti tosi kivasti näihin juhliin.

Track buddies :)

American Sister <3

Thank you for coming!

Kyllä, sinä päivänä oli kuuuuma! Tuntui hyvältä vaan lillua altaassa. Jännää miten mun iho on niin tottunut tähän aurinkoon, että pystyn olla koko päivän altaalla ilman aurinkorasvaa palamatta! Lähdettiin Troyn ja Shannonin kanssa pois meiltä joskus puoli viiden aikaan. Menin vielä morganin juhliin kunnes illalla mentiin Troyn kanssa San Joseen hakemaan meidän taideteokset, mitkä taiteiltiin pari viikkoa sitten. Sitten mentiin taas Troyn talolle Starbucksin kautta.

Näitä maisemia tulee ikävä...

Tadaa!! 

Maanantaina oli sen sijaan Troyn juhlat. Samalla kaavalla mentiin, eli kuuma päivä altaassa lilluttiin  ja syötiin! Noin nelisen tuntia vietettiin altaalla, kunnes muut lähtivät ja itse tietysti jäin haha. Pelattiin korttia kunnes mentiin Troyn kanssa syömään Jordinin kanssa ja sen jälkeen froyolle ja myös Morgan liittyi seuraan. Siinä sanottiin heipat Jordinin ja Morganin kanssa :/. Illan vietin vielä Troyn kanssa. 

Tiistaina lähdettiin aamulla Santa Cruziin Toyn kanssa. Syötiin leipomossa baagelit aamupalaksi ja sitten emntiin taas Boardwalkille, eli huvipuistoon meren rannalla. Mentiin lähinnä laitteisiin neoin neljän tunnin ajan, kunnes lähdettiin kotimatkalle, koska meidän piti olla takaisin illallisella mun hosperheen kanssa kuudelta. Liikenne oli kuitenkin ihan toivoton, joten tultiin vasta seitsemäksi Red Robiniin, jossa tavattiin mun perhe ja syötiin illallista. Oli kiva ilta! Sen jälkeen menin vielä Troylle ja mentiin jacuzziin lillumaan, koska oli viileä päivä! Oltiin tosi väsyneitä, koska aika vähällä unella tässä ollaan nyt reilu viikko menty… Varmaan osittain siitä johtuu että olen vhän flunssainen. Kun illalla Troy heitti mut kotiin niin jotenkin tuli melko haikea olo, koska se oli viimeinen normaali ilta täällä.

Tänään menen vielä moikkailemaan kavereita ja perheen lisäksi Geraldine ja Troy tulevat lentokentälle. Seuraavaksi postailen varmaankin Washington DCstä tai Suomesta, saapi nähdä…

Nähdään pian!

<3- Katja

We're done!!

Moi!

Tämä viikko on ollut todella kiireinen ja täynnä kaikkea kivaa tekemistä. Maanantaina meillä oli viimeiset finaalit. Tiistaina oli sitten check out, eli kaikilta opeilta piti saada allekirjoitukset lomakkeeseen, joka sitten päätoimistoon palautettiin ja sen avulla saa sitten osallistua valmistujaisiin. 

Maanantaina käytiin Troyn kanssa leffassa ja froyolla ja tiistaina mentiin ympäri ja edes takaisin kaikkialla, heillä, leffoissa ja vaikka missä koko päivä ja ilta. Koulu loppui siis tiistaina jo heti kun saatin lomakkeet palautettua kymmenen aikoihin, ja sitten meillä oli yhden aikaan kaikkien meidän koulun urheilijoiden yhteinen barbeque meidän koulun pihalla. Oli kiva nähdä kaikkia urheilukavereita siellä ja saada heidätkin kirjoittamaan yearbookiin! :)

California's sunsets <3

Keskiviikkona meillä oli Disneyland trip! Koululla piti olla jo ennen kahdeksaa, mutta lähtö myöhästyi ja lopulta päästiin lähtemään puoli kymmenen aikoihin. Pysähdyttiin kaksi kertaa, toinen oli lounastauko ja toinen vain lyhyt vessatauko. Perillä Disneylandissa oltiin viiden aikoihin. Siellä oli todella, todella paljon ihmisiä ja jonot olivat melkoisen pitkiä. Ensin oltiin Disneylandissa noin neljä tuntia, kunnes mentiin California Adventuren puolelle, jossa meidän piti olla ennen kymmentä. Se puisto suljettiin kymmeneltä niin, että se oli auki vain senioreille ympäri Kaliforniaa. Oli kiva olla puistossa kavereiden kanssa. Harmi vain, kun oli niin hirveän paljon ihmisiä siellä.

Joku halus tulla kuvaan meidän kanssa :D

Paras jätskipaikka!

 Meidän piti olla takaisin busseilla kahdelta, ja kylläpä väsytti! Bussi takastulomatkalla oli täysin hiljainen. Kaikki olivat ihan kuolleita! Kun heräsin keskellä yötä niin oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kokemus, kun oli aivan pimeetä ja täysin hiljaista. Heräsin taas uudelleen, kun auringon nousu alkoi sarastaa. Sitten pienestä unestani heräsin ja meidät vietiin johonkin paikkaan, missä oli ruokapaikkoja ja sanottiin, että bussi lähtee taas tunnin päästä. Oltiin ihan ihmeissään, kun oltaisiin vain haluttu mennä kotiin!! Siinä sitten käytiin Starbucksissa.

Pysähdys kello 5.40

Tuli siinä oikeestaan aika haikea olo, koska tajusin, että mun lentokone täältä lähtee tasan viikon kuluttua. Viikon kuluttua mä olen todennäköisesti ihailemassa tätä samaa auringonnousua lentokentällä ilman näitä ihania ihmisiä...

Bussimatka jatkui ja niin jatkui kaikkien nukkuminenkin. Oltiin takaisin koululla klo 9 ja siinä oli sitten tunnin odottaminen ennen graduation harjoituksia. Harjoitukset olivat tosi lyhet ja sen jälkeen mentiin vielä Troyn kanssa aamiaiselle Jamba juiceen ennen kun hän heitti mut kotiin. 

Oon jo pitkään halunnu testata Jamba Juicen aamiaiskulhoja :)

Torstaina kun tulin kotiin niin en halunnut istua, kävellä, nukkua tai seistä, se oli tosi outo olo. Ainoa vaihtoehto oli skypettää siskolle ja niin tein sitten parin tunnin ajan ja outo olo meni ohi! Sitten kävin uimassa ja pesin hampaat mikä oli ihanaa ja virkistävää sen jälkeen kun olin istunut noin 15 h bussissa samoilla vaatteilla ja mennyt 9h ympäri puistoa. Tulipas siinä todella virkeä olo. Koko matka kesti semmoiset 27 tuntia! Illaksi menin vielä Troyn perheen luokse illalliselle ja oli kiva ilta. Kotiin tultuani kyllä väsytti haha!

Perjantaina meillä oli graduation harjoitukset 9.30. Sen jälkeen kävin momin kanssa esim. Starbucksissa ja vähän kaikkialla muuallakin hoitamassa asioita. Perjantaina oli tosiaan graduation ja viimeinen päivä Live Oak High Schoolissa. Graduation oli tosi hauska ja oli ihan uskomaton olo. Ihan kuin oltaisiin oltu jossain leffassa. Oli ihan älyttömän kuuma siinä kaavussa. Kaikki puheet mitä siellä oppilaat pitivät olivat ihan mielettömiä, täynnä hauskoja yksityiskohtia ja joskus puhujat vaan huusivat siihen mikkiin. Sen lisäksi niinkin formal tilaisuudessa oppilaat alkoivat heitellä rantapalloja sielä senioreiden rivissä kesken puheiden ja muiden. Saatiin siis käteen oikeastaan vain diplomin kuoret, todistukset tulee myöhemmin postissa perinteiseen tyhmään tapaan…

My American parents and I

My exchange student friends :)

My American family <3

Graduationin jälkeen otettiin paljon kuvia ja sitten menin Troyn perheen luokse illalliselle ja heillä oli paljon sukulaisia kylässä myöskin. Oli ensin kiva ilta heidän luonaan ja sitten kymmenen aikaan mentiin takaisin koululle Gradniteen. Se oli ihan huippukiva ilta täynnä kaikkea kivaa ja se oli senioreille järjestetty tilaisuus meidän liikuntasalissa ja sen ympäristössä. Siellä oli vaikka mitä! Se kesti neljään asti ja oltiin kyllä tosi väsyneitä sitten yöllä kun mun hostsisko meidät tuli hakemaan. Siellä oli myös mm. semmoinen naruliitorata ja megazone. Kuvista voi myös varmasti taas päätellä paljon.

Ihan ihmeellisesti heräsin 8.45 Gradniten jälkeen vaikka menin viideltä nukkumaan… Noh, tästä niin sanotusta alkaneesta "party seasonista" kirjoittelen pian, mutta tämän postauksen päätän nyt tähän :)

Postailen taas pian viimeisistä päivistäni Kaliforniassa <3

<3- Katja