Kaksi kuukautta USA:ssa takana

Moikka!

Viikko vierähti tavalliseen tuttuun tapaan nopeasti ja rutiininomaisesti. Viikko erosi muista viikoista siten, että meillä oli meidän korealainen ystävä asumassa meillä koko viikon, koska hänen hostvanhempansa olivat Hawailla. Oikeastaan hän ei ole vaihto-oppilas, sillä hän on asunut nuorena täällä ja aikoo suorittaa high schoolin loppuun täällä ja samoin collegen. Hän puhuu englantia yhtä hyvin kuin paikalliset. Hän on kuitenkin mukana vaihto-oppilas ohjelmassa, koska hänen vanhenpansa asuvat ja työskentelevät Etelä-Koreassa.

Kohokotina kouluviikosta oli keskiviikkona ollut cross country meet, joka järjestettiin taas samassa paikassa kuin kaksi viikkoa sitten. Meni hyvin ja tällä kertaa voitin maaliviivan kamppailun yhtä juoksijaa vastaan ja se tuntui hyvältä. Olin kyllä taas aivan loppu juoksun jälkeen. Oli pakko mennä nojaamaan heti pöytää vasten ja hyvä, että pystyin hengittämään. Se teki tosi hyvän olon, koska tiesin, että annoin kaikkeni. Aikani oli yhdeksän sekuntia parempi kuin viimeksi, eli 21.50 ja sijoitus 42 juoksijan joukossa yhdeksäs. Meidän tiimissä oli kaksi parempaa tyttöä, toinen tuli maaliin seitsemäntenä ja toinen kahdeksantena. Yhden tytön meidän tiimistämme pystyin kuitenkin ohittamaan, mutta yhteispanos meidän tiimillämme oli silti hyvä!

Love my cross country friends :)

Perjantai oli pinkki perjantai. Oikeastaan viikon jokaisella päivällä oli oma värinsä, mutta perjantaina oli pinkki, joten kaikki oikeasti noudattivat sitä vain silloin. Kyseessä oli siis viikko, jonka teemana oli syöpä tietoisuus tai joku vastaava, joten perjantaina piti pukea pinkkiä rintasyöpää vastaan. Otettiin myös kuva lähes kaikkien pinkkiä pukevien kanssa, joka mennee vuosikirjaan. Tilasin jo oman vuosikirjani tällä viikolla. :)

 Juoksuharkat perjantaina olisi ollut hipan leikkimistä, mutta sai valita jos halusi juosta tai leikkiä. Mä halusin juosta, eli lähdin yu-kentälle, mutta siellä olikin football-peli menossa, joten päädyin yksin juoksemaan tenniskenttiä ympäri 7,5 km. Perjantai-ilta kului kotona leffaa katsellessa, jäätelöä syödessä ja Denise (saksalainen vaihtari) tuli meille myös. 

Lauantaina Brasilialainen Ludimilla halusi juhlistaa hänen synttäreitään, jotka ovat sunnuntaina, joten mentiin shoppailemaan noin seitsemän vaihtarin porukalla. Lähdettiin kotoota aamiaisen, eli ihanien belgialaisten vohvelien jälkeen puoli kahdentoista aikaan. Paikka, johon mentiin oli todella kaunis ja sää oli ihana. Ensin kierreltiin vähän kaduilla kauppoja, mutta paikan hintataso oli sen verran kallis, että mentiin melko nopeasti viereiseen kauppakeskukseen, jossa sitten vietettiin paljon aikaa. Ostin Forever21:sta lämpimän neuleen ja takin Macy's:ta, joka oli 40% alennettu ja tykkäsin siitä paljon. Sää alkaa kuulemma viilenemään lokakuun lopussa ja sitte alkaa myös sadekausi, joten päätin varautua ajoissa. Täytyy kyllä sanoa, että Forever21 on kyllä ihan mun lempi kauppa täällä VS Pinkin kanssa. Sieltä oon löytänyt paljon kaikkea ja ne liikkeet on yleensä tosi isoja ja hinnat halpoja.

Illalla lähdettiin taas kiertelemään katuja. Oli tosi ihanaa! Oli niin lämmin, kaikki palmut ja valot olivat niin kauniita ja livemusiikki soi tosi monessa ravintolassa. Tunnelma oli vaan jotenkin niin ihana ja siitä tuli loma mieleen. Mentiin lopuksi tekonurmikolle istumaan ja kuuntelemaan livemusiikkia pienelle aukiolle. Meidät tultiin hakemaan kahdeksan jälkeen ja mentiin suoraan Ludimillan talolle. Siellä oli pizzaa ja jäätelökakkua tarjolla hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Sieltä meidän hostveli haki meidät kotiin ja kotona oltiin kymmenen jälkeen.

Joulu on tullut jo nyt kauppoihin?! :D

Noita pitää testata joku päivä :)

Ensimmäistä kertaa Gold Stonessa! Oli tosi hyvää, valitsin mustikkajäätelön kitkatillaa. :)

Synttärisankari Ludimilla :)

Ja vielä Ludin kodista... ;)

Sunnuntai aamu kului tietokoneen äärellä, kotiaskareiden parissa ja uima-altaassa lilluessa. Iltapäivällä mentiin ruokaostoksille hostäidin, Mimin ja korealaisen kaverin kanssa, joka lähtee meidän luota huomenna, eli maanantaina takaisin omaan hostperheeseensä. Loppu ilta sitten vain hengailtiin kotona, syötiin hyvä illallinen ja niin edelleen, ei mitään sen kummempaa.

Kaksi kuukautta USA:ssa 

Jo? Vasta? Nyt siitä päivästä, kun koti Suomessa jäi taakse on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Kun saavuin tänne, aika meni pari viikkoa todella hitaasti ja tuntui, että olen ollut täällä ikuisuuden. Nyt se on ihan päinvastoin. Tuntuu, että viikot hujahtavat ohi silmän räpäyksessä. Toisaalta tuntuu, että en ole nähnyt perhettäni ja ystäviäni todella pitkään aikaan ja siksi ajatus Suomesta ja oikeasta kodista tuntuu tosi kaukaiselta, enkä siksi oikeen enää osaakkaan tuntea koti-ikävää. Toisaalta mielialat ovat aina vaihdelleet näiden kuukausien aikana ja tekevät sitä yhä, mutta eivät kovin paljoa. Saan vieläkin todella ihanat fiilikset, kun mietin sitä hetkeä kun oikeasti oli lähdön aika. Kun heräsin tältä erää viimeistä kertaa sängystäni ylös neljän tunnin yöunien jälkeen ja isäni tuli herättämään minut. Olin täydessä unessa, mutta hyppäsin ylös sängystäni kuin vieteri kun kuulin pienenkin pihahduksen. Se oli niin jännittävää, niin siistiä! Sitten lähdimme lentokentälle vanhempieni ja siskoni kanssa. Se hetki, kun hyvästihalit oli annettu ja näin viimeiset vilkutukset turvatarkastuksen takaa. Se hetki, kun katselin yksin lentokoneessa taakse jäävää Suomea. Ne hetket olivat todella ristiriitaisia ja sisälsivät suuria tunteita. Toisaalta ne hetket olivat niin surullisia ja toisaalta olin niin innoissani tulevasta. Ne tunteet ovat todella ainutlaatuisia ja mahtavia, enkä varmasti ikinä unohda niitä! <3

On ollut tosi mielenkiintoista ja mahtavaa päästä kokemaan se, kuinka lentokone vain tuo sinut uuteen ympäristöön, joka on sinulle täysin tuntematon ja sinun täytyy luoda kaikki kaverisuhteet, arkirutiinit ja muut kotona olevat asiat, joita pidät itsestään selvyyksinä, kuten ruokailutottumukset uudelleen. Sinun täytyy tottua uuteen perheeseen, kulttuuriin, sääntöihin, kouluun, kieleen ja minun tapauksessani myös harrastukseen, kaikkiin saman aikaisesti. Olen lukenut paljon muiden vaihto-oppilaiden kokemuksia, mutta nyt on niin hienoa, kun pääsen rakentamaan omasta vuodestani ainutlaatuisen, omanlaiseni. Alussa varsinkin oli huomattava ero aina siinä, kuinka päivä päivältä tunsin kuuluvani tänne aina yhä enemmän. Nyt on ihanaa, kun on sopeutuminen on takana ja saan vaan elää tätä Amerikan elämää ja kokea kulttuurin perinpohjaisesti. Yhtäkkiä täysin tuntematon ympäristö muuttuu tutuksi ja turvalliseksi kodiksi, mutta samalla tiedät, että sinulla on vain tietty aika, jonka aiot viettää uudessa kodissasi.

 Mun on vaikea saada ajatus päähäni siitä, että oikeasti tämä vuosi ei ole enää ihan alussa, vaan se oikeasti menee nopeasti ohi. Varsinkin, kun täällä on vielä ihan kesäsää. Ihanat hetket täällä ovat jotain todella mahtavaa ja huonot hetket ovat vain vähän ikäviä ja nopeasti ohi meneviä. Odotan todella innolla tulevia lomia, urheilutapahtumia, juhlia, matkoja ja hetkiä kavereiden ja isäntäperheen kanssa. Reiluista kymmenestä kuukaudesta on jäljellä vielä yli kahdeksan, joten varmasti on yhä ihanampia viikkoja ja hetkiä edessä!

Näistä mietteistä jatketaan matkaa... :)

<3 - Katja