Nyt on sitten arkeen palattu ja melko rutiininomaisestihan se viikko täällä vierähti. Jokapäivä normaalin koulupäivän jälkeen oli yleisurheiluharjoitukset perjantaita lukuun ottamatta, sillä silloin meillä oli koulun tanssit, Sadie Hawkinsit. Torstaina meidän hostperheemme sai ranskalaisen vieraan Ruotsista, kun meidän perheemme vaihtari 18 vuoden takaa tuli käymään. Hän lähtee maanantaina, eli vietimme loppuviikon hänen kanssaan.
Tällä viikolla on vihdoin alkanut satamaan oikeen kunnolla. Loppuviikosta lähes jokapäivä on ollut kunnon kaatosade. Keskiviikkona meillä oli YU-harjoituksissa sateen takia semmoinen treeni, että juostiin koulun katosten alla n. 250 metrin pituista rataa tunti ja aina kierroksen jälkeen piti tehdä punnerrus ja kyykky ja joka kierros niitä tuli molempia yksi lisää. Tylsää ja tehokasta! Tulipahan tehtyä yli 200 punnerrusta ja kyykkyä…
Tässä vähäsen kuvasaldoa tältä viikolta
 |
| Tiistaina mentiin jollekkin illalliselle kirkkoon, koska Stevenillä oli siellä joku juttu, missä hän on osallisena, mistä en kyllä mitään oikeastaan tiedä, joten turha lähteä arvailemaan. Illallinen oli "semi-formal" eli sinne piti pukeutua hyvin. Olin vähän pihalla koko illan, mutta ruoka oli hyvää! |
 |
| Sadie -tanssiaisiin pitää siis matchata daten kanssa ja kun meillä ei ollut Troyn kanssa saman laisia kenkiä, niin hän ilmestyi torstai-iltana meidän ovelle ja toi upouuden converse -parin mulle! |
 |
| Liikaa ihmisiä! :D |
 |
| Jordin <3 |
Tanssi oli ehkä huonoin ikinä, koska sen piti kestää 6.30-9.30pm , mutta kaikki lähtivät jo kahdeksalta. Jenkkien suosima kauhea tanssityyli oli kielletty, joten protestiksi kaikki lähtivät. Kun kello tuli kahdeksan, tanssilattia oli aivan tyhjä. Lähdettiin sitten kavereidenkin kanssa pois ja mentiin syömään aasialaiseen ravintolaan kananuudeli keittoa ja siten ilta oli kiva, vaikka tanssi olikin ihan surkea.
Lauantaina mulla oli ensimmäinen track and field meet! Kello oli soimassa jo 7.30 ja sitten Troyn kyydissä lähdin puoli yhdeksän aikoihin kohti San Josea, puolisen tunnin ajomatkan päähän kilpailupaikalle. Ensin mulla oli himeman vapaa-aikaa, sillä oma ensimäinen lajini, kolmiloikka alkoi vasta yhdeltätoista. Kolmiloikka tuntui lajeistani kaikista kivoimmalta ja siinä parheiten pärjäsinkin. Kerran sitä vasta täällä ehdin testata ennen kilpailua, joten tulos 13./23 tuloksen saaneista hyppääjistä ja yhteensä meitä taisi olla 35, oli melko hyvä. Kolmiloikan jälkeen mulla oli pituushyppy ja sen jälkeen vielä 400 metrin juoksu, jotka olivat molemmat kiva kokeilla ja aion varsinkin pituushyppyä tehdä myöhemminkin, mutta kolmiloikasta olin kaikista eniten innoissaan. Olen tosi innoissani tulevista harjoituksista ja kisoista, varsinkin, kun meidän tiimi on niin kiva!
Päivä oli melko vauhdikas, koska pituushyppy ja kolmiloikka ottivat paljon aikaa, kun yrityksiä oli neljä ja vuoroa piti aina odotella melko pitkään ja joka lajin jälkeen mulla oli noin tunti aikaa, joten ehdin juuri levähtää ja sitten taas piti uudelleen lämmitellä ja valmistautua. Kilpailupaikalla tuli oltua noin seitsemän tuntia, kotiin lähdettiin starbucksin kautta ja illalla väsytti. Oli ihana tulla kotiin, käydä suihkussa ja syödä hostperheen kanssa yhdessä ihana meksikolainen illallinen Juliannan tekemien lime muffinien kera. Sen jälkeen leffailta kruunasi lauantain.
Sunnuntaina lähdettiin Juliannan tekemän aamiaisen, eli korvapuustin omaisien kanelirullien jälkeen päiväksi Carmeliin. Mentiin ensin kiertämään State Parkiin semmoinen luonto kierros, jossa oli kauniita maisemia ja nähtiin saukkoja merellä ja niin edelleen.
 |
| <3 |
Puistosta lähdettiin kävelemään Montereyn alueelle. Käveltiin semmoisella kävelykadulla ja käytiin ravintolassa syömässä. Ostin myös kivan ja lämpöisen takin 20 dollarilla, ei paha!
 |
| Namnam, en ole ennen yhtä hyvää tonnikalaa syönyt, se on myönnettävä! |
 |
| Nähtiin paljon merileijonia laiturilta |
Hyvää maaliskuuta kaikille! Ihan kauheeta ajatella, että nyt on jo maaliskuu... Jotenkin aina syksyllä ajattelin, että maaliskuussa tämä vuosi on jo ihan loppusuoralla. Jo seitsemän kuukautta, eli kaksi kolmasosaa takana ja paluu suomeen alkaa oikeasti jo lähestymään ja tulemaan jotenkin konkreettiseksi, etenkin kun mun hostperhe on jo valinnut uuden vaihtarin ensi vuodelle ja lähes kaikki mun kaverit odottavat kirjeitä collegeista, ovat todella innoissaan valmistumisesta ja siten suunnittelevat jo ensi syksyä ihan innoissaan… Pitää vain osata nauttia ajasta, joka mulla täällä on jäljellä, eikä huolehtia liikaa siitä, että kotiinpaluu alkaa lähestymään. Hyvät puolensa silläkin toisaalta, näen taas kaikki rakkaat Suomessa... <3
Ensi viikkoon!
<3- Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti