"Alcatraz was never no good for nobody"

Heips!

Viikko vierähti tosi nopeasti ja kouluviikko oli ihan perus viikko muuten, mutta torstaina oli taas cross country meet. Se meni ihan kivasti, 4.75 km reitin suoritin ajalla 22.02, mutta oikeastaan kisa oli vaan harjoituskisa tulevia liigan finaaleja varten, jotka juostaan puolentoista viikon päästä. Reitti oli paljon mukavampi kuin edellisissä kisoissa, koska se oli mäkisyydestään huolimatta paljon tasaisempi kuin edellisen paikan reitti. Olin iloinen, että sain osallistua, sillä meidän tiimin seitsemästä tytöstä vain kolme tyttöä, jotka valmentaja valitsi, pääsivät juoksemaan.

Viikko huipentui viikonloppuun ja erityisesti lauantain Alcatraz-reissuun. Lauantai alkoi mukavasti 6.20 herätyksellä. Heräsin todella outoon uneen, enkä ollut nukkunut yöllä kovin hyvin. Uni oli todella toden oloinen. Oli elokuu 2014 ja istuin ensimmäisenä koulupäivänä koulussa Suomessa. Sää oli huono, kaikki mun tutut vanhat luokkakaverit puhuivat englantia, kuten opettajakin ja mun olo oli tosi kurja, koska koulu oli todella vaikeaa (niin kuin se Suomessa onkin paljon vaikeampaa kuin täällä). Sen lisäksi meidän luokassa oli yksi vaihtari täältä ja siitä olin iloinen. Uni loppui omaan valitukseeni: "I wanna go back to California" jonka jälkeen laskin pääni alas pulpetille. Oli mukava nousta ylös sängysta, tajuta, että täällä mä yhä olen, Kaliforniassa ja lähteä kohti Alcatrazia, jonne olen jo pitkään toivonut pääseväni.

  Nopean aamiaisen jälkeen tavattiin muita vaihtareita sovitussa paikassa seitsemältä, haettiin starbucksista juomat ja lähdettiin mun hostäidin, hosveljen ja hostsiskon kyydeillä kohti San Joseen juna-asemaa. Vaihtareita oli matkassa mukana 12. Juna lähti klo. 8 ja matka San Franciscoon kesti varmaankin puolisentoista tuntia. Perillä mentiin vielä raitiovaunulla ja sitten käveltiin parin kilometrin matka satamaan, josta vihdoinkin otettiin lautta Alcatraz-saarelle.

Automaattisesti otin frappucinon, kunnes tajusin, että ulkona on aamulla tosi kylmä, joten olisi pitänyt ottaa jokin kuuma juoma, kuten kaikki muut tekivät.

San Francisco

Saarelle saavuttuamme mentiin ensin katsomaan jokin lyhyt videopätkä ja kierreltiin vähän saarta ennen kuin mentiin varsinaiseen vankilaan. Ennen vanhaan saarella asuivat vankien lisäksi vankilan vartijat ja heidän perheensä. Esimerkiksi lapset menivät veneellä kouluun.

Tämmöisissä taloissa työntekijät asuivat.

"The morgue", eli paikka vankien ruumiille.

Hostsisko :)

Kierros varsinaisessa vankilarakennuksessa alkoi -> kaikille annettiin omat kuulokkeet ja sieltä sitten kuuli koko tarinan ja selvät ohjeistukset, mihin piti mennä. Itse pystyi säätelemään pausea ja playta, joten kaikki menivät omaan tahtiinsa.

Hostveli :) 

Alcatrazilla siis asuivat kaikki USA:n vaarallisimmat vangit. Olosuhteetkin olivat sen näköiset, koska oli ihan järkyttävää ajatella, että joku on oikeasti elänyt näissä selleissä. Oli myös ihan älyttömän siistiä seistä sellien edessä ja tuntea ne metalliset, paksut ja viileät kalterit käsissä, kun olen ne vain Escape from Alcatraz -elokuvassa ennen nähnyt.

Perus selli

D-blokin selli, johon joutuivat vangit, jotka eivät noudattaneet sääntöjä. Heillä ei ollut aina valoja ja he olivat selleissään 24/7, paitsi pääsivät kolmesti viikossa peseytymään. Oli siis rangaistus joutua D-blokkiin, joka saattoi kestää päivistä useisiin vuosiin.

Please, don't leave me!

Kirjasto

Ulkoilupiha

Hyvällä käytöksellä saattoi ansaita paikkansa paremmissa selleissä, joissa sai pitää itsellänsä viihdykkeitä, kuten maalaustarvikkeita tai kutomisvälineet ja siellä saattoi jopa kuunnella muutamia, määrättyjä radiokanavia.

Onnekkaiden vankien mahdollisuus tavata vieraita.

Toimisto, josta vankilaa pääasiassa pyöritettiin.

Takapihan näkymät: alle 1,5 mailia San Franciscoon. Vankina saattoi nähdä kaiken, koska kaupunki on niin lähellä, mutta silti heille tavattoman kaukana. Veden virtaus ja kylmyys päätyivät monen pakenijan kohtaloksi.

Golden Gate bridge

Lusikan avulla reijän kaivertaminen takaseinän tuuletusaukkoon saattoi olla ainoa keino paeta. Useat koittivat paeta eri keinoja käyttäen ja mahdollisesti kolme miestä onnistuivat, sillä heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty.

Ruokalista, joka on muuten vankilan sulkemispäivän ruokalista.

Keittiö

Ruokala, joka oli koko rakennuksen vaaralisin huone, koska siellä vangit saivat käsiinsä ruokailuvehkeet, kuten veitsen ja haarukan. Vartijat söivät saman aikaisesti ja ruokalaan oli asennettu kyynelkaasuttajia kattoon.

Alcatraz oli kyllä mielestäni ihan mieletön ja todella mielenkiintoinen jonka lisäksi opastus kertoi hyvin ja kattavasti asioista. Kierros päättyi ruokalaan, jossa oli myös taulu, joka päätti sen hyvin. Taulussa kerrottiin, että Alcatraz suljettiin 21.03.1963, siinä oli kuva viimeisistä vangeista, jotka kävelivät vankilasta ulos ja viimeisen vangin kommentti: "Alcatraz was never no good for nobody". Suosittelen katsomaan elokuvan Escape from Alcatraz, jos et ole sitä nähnyt!

Kierroksen jälkeen lähdettiin lautalla pier 39:lle, eli takaisin San Franciscoon. Syötiin Hard Rock cafessa, jossa en ole ennen koskaan ollut ja shoppailtiin matkamuistoja. Ostin muutamia tuliaisia ja mustavalkoraidoitetun Alcatraz -hupparin, ja California -paidan itselleni. Pier 39 oli todella hyvän tuulinen ja kaunis paikka! Siellä oli ihanan näköisiä jäätelö- ja suklaapuoteja, matkamuistokauppoja ja ravintoloita.

Viiden jälkeen lähdettiin bussille, joka kesti noin tunnin, jonka jälkeen taas starbucksin kautta junaan, joka kesti reilun tunnin, jonka jälkeen oli edessä vielä puolen tunnin automatka, kunnes olimme vihdoin kotona. Meno oli jo vähän väsynyttä 14h reissun jälkeen, kun Brasilialaiset vaihtarikaverit huutelee bussissa ja pitkin katuja: "haista *****", jonka heille opetin, vaikka ei ilmeisesti olisi pitänyt, sillä se oli niin aidon ja oudon kuuloista, ja kaikki mun hostveljen kyydissä olleet, minä mukaan lukien hyppäävät perillä autosta ulos kattoikkunan kautta. Illalla väsytti, se oli selvä.

"Escaped from Alcatraz San Francisco" ;)

Sunnuntai kului kotitöiden ja läksyjen ohella kavereiden kanssa hengaillen.

Hyvää Halloweenia kaikille! Ens viikkoon! :)

<3- Katja

Homecoming week

Moikka!

 Nyt on sitten myös homecoming koettu! :) Jokaiselle päivälle tällä viikolla oli oma pukeutumis teemansa. Tämä viikko oli ihana ja postaus on yksityiskohtainen, piiiitkä ja sisältää paljon kuvia ja kerrottavaa!

Maanantai oli nerd day.

                                       

Tiistaina oli opposite day, eli tyttöjen piti pukeutua pojaksi ja poikien tytöksi. Hostveljen vaatteet niskaan ja menoksi. Suureksi pettymykseksemme lähes kukaan poika ei pukeutunut tytöksi...

Lounastauolla jokaiselta luokkatasolta yksi vapaaehtoinen tyttö ja yksi vapaaehtoinen poika "pääsi" tehtävään, jossa tyttö meikkasi pojan.

Tiistain koulupäivästä sen verran, että Geology -tunti oli todella mielenkiintoinen, koska katsottiin dokumenttia tsunamista (2004) , joka koostui pätkistä, jotka oltiin kuvattu paikan päältä. Fashion design tunnilla sen sijaan olen sen verran nopea ompelija, että olen aina ensimmäisenä valmiina ja koska opettaja on sen verran kiireinen, niin saan sitten aika vapaasti sovellella kaiken näköisiä omia töitäni. Maanantain ja tiistain aikaansaannokset olivat taas yksi tyynyliina (jo neljäs, jonka olen tehnyt) ja sitten tyyny, jonka tein ylijäämä kankaasta. Täytin sen fleece silpulla. Alla kuva myös slouch bagista, joka oli ihan koko luokan yhteinen työ (kaikki siis tekivä sen) ja sain omani valmiiksi viime viikolla. Fashion on kyllä ihan mun lempi kouluaine täällä.

Slouch bag, USA -teema :)

Keskiviikko oli "what a heck -day". Pyjaman housuilla ja leginsseillä mentiin ja sen lisäksi laitoin kaulaan roikkumaan käärmepehmolelu ja pari korua. What a heck?

 Keskiviikkona oli myös cross country meet ja sen kunniaksi sattuikin koko viikon, saati koko kuukauden lämpimin päivä juuri sopivasti, kun lämpötila oli noin 30 astetta. Se oli viimeinen meet Montgomery hill -nimisessä paikassa. Siellä olemme juosseet nämä kolme viimeisintä kilpailua ja nyt oli sitten hyvä päättää taival omalla ennätykselläni, joka oli jopa yhden kokonaisen sekuntin parempi kuin viime kerran juoksu, eli 21.49 ja sijoitus 40 juoksijan joukossa mukavasti 8. Kilpailut kuitenkin jatkuvat muualla, tällä kertaa jo ensi viikolla.

Bye bye Montgomery hills!

Torstain teemana oli jungle day. Tänään kauhean moni ei pukeutunut teeman mukaan, koska heillä ei ollu mitään päälle pantavaa. Mulla oli! Pyjamahaalarilla mentiin ja olin kauhuissani aamulla, kun huomasin, että vaan harva oli pukeutunut, mutta onneksi loppujen lopuksi en ollut edes ainoa, jolla oli pyjamahaalari päällään! :D Fashion tunnilla meillä oli tänään punainenkoodi -harjoitus, eli valot laitettiin pois, pöytiä kumotiin suojaksi, ovet lukittiin ja tuoleja kasattiin oven eteen. Siellä me sitten köllötimme pöytien suojassa  reilun varttitunnin verran. Harjoitus järjestettiin kouluampujien ja muiden sellaisten varalta.

Kengiksi oli pakko ottaa vain aamutossut, koska nuo jalkaosat eivät sovi normaaleihin kenkiin :D

Koulun jäljeen mulla ei ollut tänään juoksutreenejä, koska meidän valmentaja oli jossain muualla. Menin Marian ja Denisen kotiin mun hostsiskon kanssa ja katsottiin How I met your mother -sarjaa ja hengailtiin muutamien tyyppien kanssa siellä. Heidän vanhemmat tekivät meille ihanan päivällisen. Illalla mentiin kotiin ja tehtiin läksyjä loppu ilta.

Perjantaina oli sitten varsinainen homecoming. Pukeutumisteemana oli meidän koulun värit: green and gold. 

Meillä oli lyhennetty koulupäivä ja koulun jälkeen alkoi paraati. Pääsin paraatiin mukaan senioreiden vaunuun. Meitä oli siellä varmaankin viitisentoista senioria ja paraati kiersi lähiympäristön kouluja ja katuja. Vilkuteltiin vaunista, huudeltiin ja hurrattiin: "seniors!" Autot tööttäilivät meille ja ihmiset, jotka olivat katsomassa paraatia vilkuttelivat meille kaduilla. Oltiin paraatin viimeinen yksikkö. Oli tosi kuuma sää, aurnko paistoi suoraan ja oli tosi kivaa!

Paraatin jälkeen mentiin kotiin syömään, kun meidän hostdad haki meidät koululta. Kävin myös pikaisella lenkillä, otin pikaisen suihkun ja sen jälkeen mentiin takaisin koululle homecoming gameen. Väliajalla oli tosi hienoja esityksiä, kruunattiin homecoming queen ja king ja väliaika huipentui ihan loistavaan ilotulitusten sarjaan. Oli kyllä tosi onnistunut ja kiva homecoming.

Lauantai oli taas yksi tosi ihana päivä. Aamiaisen jälkeen lähdettiin hostvanhempien ja tietysti Mimin (hostsiskon) kanssa puoli kymmenen aikaan pumpkinfestivaaleille. Tapahtuma oli vajaan parin tunnin ajomatkan päässä lähellä San Franciscoa. Kaduilla oli todella paljon ihmisiä ja aluksi oltiin vähän, että kiva, mitäköhän tästäkin tulee, mutta kiva päivä meillä oli kaikesta huolimatta. Tapahtumassa oli paljon telttoja, joista pystyi ostamaan vaikka mitä. Samoin siellä oli paraati ja esityksiä, kuten ihan huikea akrobaatti show, joka oli vain keskellä katua. Maistoin ensimmäistä kertaa kurpitsajäätelöä ja nam! Oli ihan törkeän hyvää, ensimmäisenä makuna tuli siitä mieleen piparkakkutaikina. Meidän hostvanhemmat ostivat meille I<3USA -teemaiset pinssit. Olin tosi iloinen ja kiitollinen! :)

Mailman isoimpia kurpitsoja!

Mun pinssi on tähden ja Mimin on sydämen muotoinen.

Kurpitsan kaivertaja ammattilainen!

Ja ihan kauhea ryysis...

Punahilkka ja susikin löydettiin. :D

Kurpitsajäätelö: Yksi parhaimmista jäätelömauista, ellei jopa paras!

 Kun lähdettiin ajamaan kotiin, mentiin eri reittiä, kun mitä tultiin ja pysähdyttiin rannikolla useaan otteeseen ottamassa kuvia ja ihailemassa maisemia. Harmi, että päivä oli sumuinen, kuten yleensä täällä rannalla syksyisin, mutta maisemat olivat siitä huolimatta upeat.

"Juvenile gray whale skull"

Rannalla oli paljon hylkeitä.

Kun tultiin kotiin, meitä oli vastassa iloinen hyökkäys, nimittäin koirat sieltä innolla tulivat tervehtimään halloweenasuissaan, jotka meidän hostsiko, Juliana oli pukenut heidän päälleen. Ei kyllä voitu olla nauramatta Mimin kanssa!

Willow ja Blossom <3

Sunnuntaina aamulla lähdettiin sunday morning aamiaisen (suklaahippupannarien) jälkeen kavereiden talolle, josta sitten lähdettiin heidän hostvanhempien kanssa kohti Stanfordin yliopistoa. Matkassa mukana olivat mun ja Mimin lisäksi korealainen Haw Rem, ja brasilialaiset Marianat. Matka kesti varmaankin n. 45 minuuttia ja perillä mentiin ensin Standfordin museoon. Siellä meillä oli opastettu kierros, joka kesti pari tuntia ja oli ihan tappavan tylsä.

Museokierroksen jälkeen päästiin sitten asian ytimeen, kun lähdettiin kiertelemään kampusta. Se oli ihan valtava ja todella idyllinen. Täydellisesti aseteltut palmut, patsaat ja suihkulähteet viimeistelivät kampuksen tunnelman. Hyvän tuuliset turistit kiertelivät kampusta, jossa oli myöskin paljon lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä liikkeellä. Tuli vaan mieleen, että "I wouldn't mind studying here..." Noh, valitettavasti yksi lukuvuosi maksaa kuulemma noin 50 000 dollaria ja opinnot kestävät noin neljä vuotta, jonka lisäksi sisään on älyttömän vaikea päästä, joten taitaa jäädä Stanfordin yliopisto käymättä.

Kampuksen kirkko.

Kun oltiin tarpeeksi kierrelty kampusta, mentiin vielä käymään Stanford bookstoressa, jossa oli kirjojen lisäksi ihan kunnon valikoima vaatteita ja paljon kaikkia muitakin stanford -tuotteita. Sieltä lähti mukaan standford -paita ja seventeen -lehti.

"I wanna study here!" :D

Kun lähdettiin kotia kohti, käytiin vielä whole food marketissa syömässä, jonka jälkeen lähdettiin meidän kavereiden talolle vielä syömään jälkiruokaa. Jälkiruuaksi heidän hostvanhemmat tarjosivat juustokakkua, pirtelöä ja hedelmäsalaattia. Sen jälkeen heidän hostisä toi meidät kotiin. Kotona oltiin kuuden aikaan ja loppuilta meni postausta väsätessä, kotitöiden ja läksyjen parissa.

Loppukevennyksenä vielä katu, jolla ehdottomasti haluaisin asua :D

Seuraavalla viikolla on luvassa matka Alcatraziin viikonloppuna. Siitä sitten kirjoittelen ensi viikolla!

<3 - Katja