Smile! You're in California.: Heippa Suomi!

Aamulla lentokentällä

Terveiset Lontoon lentokentältä, Heatrowlta. Täällä mä nyt istuskelen kone sylissäni, postausta väsäämässä, kuten lupasin. Kävin syömässä ruokakupongeillani Eat. –nimisessä ravintolassa vietnamilaista keittoa ja hedelmäsalaattia lentokoneeni tänne laskeuduttua. Täytyy sanoa, että fiilikset on hyvät. Lähtö ei ollutkaan ihan niin haikea kuin mitä kuvittelin sen olevan. Itkin ihan vähän vaan kun lähdin omille teille halien jälkeen turvatarkastukseen Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun vanhemmat ja sisko sieltä vilkutteli. En oikein tiennyt itkisinkö vai nauraisinko kun hyvästelin heidät. Olin samalla innoissani, mutta hyvästeleminen oli haikeaa. Toisaalta olin hyvästien jälkeen myös tosi helpottunut, koska nyt ne oli tehty, eikä ne enää painaneet mieltä. Kun lähtee vaihtoon, on myös hyvä tietää, että edessä on hirveä lomakkeiden täyttörumba ja paperisota. Olin myös sen takia todella iloinen, koska vihdoin olimme saaneet kaiken valmiiksi, käyneet kaikki kymmenet mukaan tulevat tärkeät paperit läpi ja olin tietysti myös pakannut.

Nukuin yöllä noin neljä tuntia hyvin katkonaisesti. Lähdimme kentälle viideltä. Mulla oli kaikki valmiina, joten pomppasin vaan sängystä ylös ja marssin ovesta ulos. Huusin ovelta veljelle moikat ja sitten lähdettiin. Olin ihan puusta pudonnut. En varmaankaan sanonut paljon mitään järkevää, olin tunteistani niin sekaisin.

Hyvästit jätetty, lentoa odottelemassa Helsingissä

Aika osuva otsikko lehdessä viikonloppuna :D

Lento meni hyvin. Oli semmoinen olo, että en oikein jaksanut lukea tai edes nukkua, halusin vain katsoa ulos ikkunasta maisemia. Oli niin outoa nähdä Helsinki lentokoneesta käsin, kun tiesin, että tulen olemaan sieltä pitkään poissa. Se oli samalla ihan älyttömän siistiä, mutta myös haikeaa. En kuitenkaan todellakaan osannut itkeä, mikä oli itselleni suuri yllätys, koska luulin, että olisin itkenyt suunnilleen koko matkan jenkkeihin :D. Vielä ei ole ainakaan tilaa ikävöidä sitä, mikä taakse jäi, kun on edessä niin paljon odotettavaa ja tähän matkantekoonkin on keskityttävä ihan satasella, yksin kun matkustan. Nyt mulla on aikaa koneen lähtöön vielä reilu seitsemän tuntia, mutta sen jälkeen vihdoin istahdan koneeseen, jonka suunta on New York!