Kaliforniaaaa

Moi!

Tosiaankin, softlanding campilta lähdettiin yhden norjalaisen vaihtarin kanssa hotellin aulasta JFK:n kentällä klo 4.15. Heräsin jo kolmelta joten kyllä väsytti ja piti ostaa oikein niskatyyny kentältä. Kun norjalainen lähti odottelemaan oman koneensa lähtöä, tuli tosi orpo olo olla taas ihan yksin. Nukuin ja lepäsin koko kuuden tunnin lennon. Los Angelesissa olin tosi nälkänen, joten poikkesin Starbucksiin. En ollut syönyt mitään kahdeksaan tuntiin, koska koneessa ei ollut ilmaista ateriaa ja halusin nukkua.

 Tokalla lennolla olin jännittynyt ja katselin vain upeita maisemia. Lento oli vaan reilun tunnin, eli se meni tosi nopeasti.

Kentällä mua oli vastassa mun hostmom Madelyn, hostveli Steven ja heidän koira, Blossom ja koiranpentu Willow. Olin kävellä heidän ohitseen, koska olin niin jännittynyt, että marssin vaan eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Siellä he sitten huusivat: Katjaaa! Hupsista :D. Mentiin pikaisen ruokakauppa visiitin jälkeen käymään mun hostmomin ja hostsiskon, Juliannan työpaikalla. Se on semmonen toimisto. Siellä oli myös heidän pomo, joka antoi mulle jonkun donitsin. Oli kyllä hyvää.
Kun mentiin kotiin, mom ja Steven esittelivät mulle talon ja puutarhan. Myös hostisä, Steve, tuli tervehtimään ja halaamaan. Oli tosi kiva talo ja mulla ja mun hostsiskolla, Miralla, joka ei vielä ollut täällä silloin, on paljon tilaa alakerrassa. Mun mielestä on ihan sairaan kivaa, kun voi vaan kävellä ulos ja ottaa puusta vaikka persikan. Kaikki hedelmät maistuvat täällä paljon maukkaammilta. Me saadaan meidän omalta pihalta persikoita, viikunoita, viinirypäleitä, avokaadoja, paprikaa, sitruunaa, tomaatteja, kurkkuja, porkkanaa, pinaattia ja parsaa. Sen isäksi mom tekee kaikki leivät itse ja kohta tulee myös kananmunat omasta takaa, kun meidän kahdeksan pikku tipusta kasvaa tarpeeksi. Sen lisäksi täällä on mehiläisiä, joilta saadaan hunajaa. Tää on tosi kivaa elää melkeen vuosi näin, koska mun perheessä Suomessa on tapana, että kaikki ostetaan kaupasta.

Tää on alakerrasta, joka on oikeestaan mun ja Miran käytettävissä.

Uima-allas pihalla

Mun kulma!

Näkymä, kun nukkuu mun sängyssä.

Kun tulin, niin sinä päivänä loppuillan vaan purin laukkuja ja kävin uimassa. Syötiin illallista yhdessä ja nukuin kolme ensmmäistä yötä Juliannan huoneessa, koska en halunnut nukkua alakerrassa yksin. Musta tuntuu, että mut otettiin tähän perheeseen ihan älyttömän kivasti mukaan. Mun on tosi helppo puhua heti alusta lähtien kaikille ja saan vaikka lainata Juliannan ja Madelyinyn vaatteita ja voin käydä vaikka vessassa niiden edessä. Madelyn antaa aina hyvän yön pusun ja niin tekee myös Julianna.

Kun seuraavana aamuna heräsin, Madelyn laittoi mulle aamupalksi leipää ja kananmunan. Sen jälkeen käytiin Stevenin kanssa lenkillä. Siellä oli kaikennäköisiä eläimiä, aaseja, lehmiä, hevosia ym. reitin varrella. Aamulla ei ollut vielä niin kuuma, ettei pystyisi juosta. Yöt on täällä viileitä ja se on hyvä, että pystyy nukua, koska päivällä on kyllä tosi kuuma. Kesällä täällä ei sada juuri koskaan. Sitten vain hengailin vähän aikaa, kunnes lähdin Madelinyn mukaan työpaikalle, jossa syötiin myös lounasleivät ja Julianna oli siellä myös. Kun tultiin sieltä kotiin, lähdin Madelinyn ja Steven (äiti ja iskä) kanssa jonkun heidän tuttavan 84-v synttäreille. Oli tosi ihania ihmisiä siellä. Tämä synttärisankari rouva sanoi mulle näin: You are pretty. You should be in the moovies! Oli ihana kuulla tommonen kommentti! :D Ruuaksi siellä oli jotain meksikolaista kanalasagnea ja hyytelösalaattia ja kaikkea semmosta. Jälkiruuaksi Juliannan tekemiä, upeita korkokenkä muffineita. Täällä syödään tosi paljon meksikolaista ruokaa ja tortilla on täällä vähän niinkuin peruna Suomalaisille. Talosta, jossa juhlat pidettiin oli upea näkymä. Lauloin suomeksi synttärilaulun rouvalle ja hän oli tosi innoissaan siitä, kun olin siellä. Oli kiva ilta ja tultiin kotiin vasta pimeän aikaan, joskus kymmeneltä ehkäpä.

Seuravana aamuna lähdettiin aamupalan jälkeen viemään Blossom eläinlääkärille ja Willow oli mukana. Sillä on ollut terveysongelmia ja nyt hän on vihdoin lähestulkoon terve! Sen jälkeen käytiin ruokakaupassa ja sitten mentiin kotiin lounaalle.

Willow, mun hostpuppy

Willow ja Blossom

Kun lounas oli syöty, Steve vei mut toisen Suomalaisen vaihtarin, joka on myös Mira nimeltään, talolle. Sieltä lähdettiin koululle viemään lomakkeita ja kaikkia mahdollisia papereita Miran hostveljen ja hänen kaverisa kanssa. Sen jälkeen tultiin takaisin heidän talolle ja päätettiin lähteä Santa Cruziin, joka on jonkun tunnin ajomatkan päässä oleva rantapaikka, jossa on samassa huvipuisto. Mentiin meidän talon kautta ja mun hostvanhemmat piti mulle ja Miralle infon siitä, ettei saada puhua Suomea. Oltiin tähänkin asti puhuttu vaan ihan vähäsen suomea, kun nähtiin ekan kerran, mutta nyt alettiin puhumaan pelkkää englantia keskenään. Miran hostveljen kaverin isän kaveri (okei, nyt meni vaikeaksi :D ) tuli mukaan ja ajoi meidät Santa Cruziin. Oli tosi kiva ilta! Mentiin kaikkiin laitteisiin ja käveltiin rannalla. Auringonlasku oli tosi kaunis! Siellä oli myös bändi nimeltä War, josta en itse ollut ikinä kuullut, mutta muut paitsi Mira ja mä oli ainaskin ihan fiiliksissä. Olihan se silti kiva kuunnella sitä. Olin kotona joskus ennen yhtätoista ja menin nukkumaan.

Sitten tähän päivään. Herättiin aamulla seitsemän jälkeen ja lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan sukutapaamiseen. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia ja ajettiin San Fransiscon kautta. Menin sinne Juliannan ja Madelinyn kanssa, koska pojat meni hakemaan Miran (mun hostsiskon) lentokentältä. Matkalla Madelyn pysäytti auton Goldengatebridgen jälkeen ja sanoi, että mene äkkiä ottamaan siitä kuva. Juoksin kuvauspaikalle, annoin mun kameran jollekkin tyypille ja sanoin, että voitko ottaa kuvan. Se oli varmaan nopein turistivierailu sillä sillalla ikinä :D.

Alcatraz!

 Sitten oltiin siellä sukutapaamisessa koko päivä ja myös Mira tuli sinne ja tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Oli tosi kiva tavata vihdoin livenä. Siellä sitten hengailtiin ja syötiin hyvää ruokaa ja puhuttiin sukulaisille ja kaikille tyypeille, joita ei oikeestaan edes tunnettu. Lähdettiin kotiin illalla ja oltiin kotona kymmenen jälkeen. Huoh, nyt väsyttää! 

Mun hostsisko!

Tässä oli nyt tämä postaus! Oon ollut tosi kiireinen,enkä ehtinyt pitää kauheasti yhteyttä Suomeen, mutta kaikki on siis hyvin täällä ja toivottavasti on myös siellä Suomessa. Kirjoittelen taas ensi viikolla. Mulla alkaa koulu torstaina, joten se varsinkin tulee olemaan tosi jännää! 

<3- Katja