Se oli siinä

Moi,

Nyt on kotiin palattu viime viikolla. Ikävä Kaliforniaa on kova. Olen viettelemässä juhannusta perheen kanssa mökillä ja varsinkin tämä harvinaisen kylmä ja sateinen ilma masentaa ja aiheuttavaa ikävää. Hostperhettä ja ystäviä on myös iso ikävä. On vaikea hyväksyä se totuus, että elämä vaihtarina on nyt ohi.

Kotilennot menivät hyvin siitä huolimatta, että matkalaukut jäivät Lontooseen ja sain ne vasta seuraavana päivänä kotiinpaluun jälkeen. Kun lähdettiin Washingtonista, ajettiin viiden osavaltion lävitse, syötiin Philadelphiassa lounasta ja saavuttiin New Yorkin JFKlle ja siellä meillä oli kauan aikaa ennen kuin lento lähti. Ostin suositun kirjan "The Fault In Our Start" ja sen parissa aika kului vaikka ei wifiä ollutkaan. Lontoossa vain kiirehdin seuraavalle lennolle, joka suuntasi Suomeen. Mulla oli semmoinen olo, että en halunnut kuulla Suomea tai kohdata sitä kylmää ilmaa, vaikka olinkin innoissani siitä, että Helsingissä on perhe vastassa lentokentällä. Oikeen minkäänlaista jetlagia en kohdannut. Perheen näkeminen jännitti ja loppuaika kului lennolla hitaasti. Sitten kun oli lentokenttähalit halattu ja lähdettiin autolle, niin oli kieltämättä sen kaltainen olo, etten ikinä ollut ollutkaan poissa. Tuntui, kun normaalisti ruokakaupasta palattaisiin, koska paljon mikään ei ollut radikaalisti muuttunut. Meillä oli paljon puhuttavaa kun grillattiin illalla päivällistä ja oli kivaa saada oma huone takaisin. Suomea oli vaikea puhua, täytyi miettiä paljon ja käänsin englanninkielisiä sanontoja hassusti suomeksi. Ei vaan tullut sanoja mieleen! Kavereita on ollut myös kiva tavata. Meillä on ollut paljon keskusteltavaa myös kavereiden kanssa, joista monet mielellään kuulevat kokemuksestani. Suomen valoisuuteen yöllä oli myöskin vaikeaa tulla, koska ei tunnu siltä, että pitäisi mennä nukkumaan...

Tuntuu ruskettuneelta! 

Kavereiden kanssa syömässä :)

Americaaaaaaaa

Sopeutumiseen tulee varmasti menemään aikaa pari kuukautta. Ajattelin, että haluan pitää vaihtovuodesta tulleen kielitaidon, joten päätin vaihtaa englannin kieliseen kouluun. Se sinäänsä helpottaa, niin saa vähän niin kuin semmoisen uuden alun eikä tarvitse startata kavereita vuoden jäljessä omassa koulussa.

Sister <3 Reunited!

Toivotaan, että ilmat paranee täällä, niin vähän tulisi varmaankin parempi mieli sen johdosta. Ei tämä tunnu kesältä! Olen kavereihin pitänyt yhteyttä Kaliforniassa ja niin aion myöskin tehdä myöhemminkin. Sieltä saadut snapchatit siitä täydellisestä ilmasta ovat katkeran ihania…

Alcatrazista paenneet!

Tuleville vaihtareille voisin antaa pari vinkkiä tähän loppuun! Ensinäkin kannattaa ottaa mukaan oman koulun värien värinen paita, koska se oli kiva kun oli semmoinen mukana, niin pystyi sen aina pukemaan teeman mukaisina päivinä. Sen lisäksi kannattaa opetella tavaamaan nimensä todella sujuvasti, koska sitä siellä tarvitaan. Sen lisäksi kannattaa vain nauttia koska sitä ei ymmärrä kuinka nopeasti se vuosi menee ennen kuin se on ohi… Ja tsemppiä uusille vaihtareille lähtöön!

Nyt taitaa blogin pitäminen loppua tähän, eli kiitos kaikille lukijoille! Mä koitan tästä nyt sopeutua takaisin tänne Suomeen!
<3- Katja